Kun ei tartte tehdä lumitöitä...

Täällä meilläpäin on hiihtolomaviikko aluillaan, ja viimeisetkin lumet hupenevat kovaa vauhtia. Lämpötila pyörii siinä +3 asteen hujakoilla. Kävimme tytön kanssa polulla lenkkeilemässä ja palasimme märin jaloin. Niinpä onkin ollut kiva istua sisällä ja tehdä käsitöitä. :)

Mummun vanhalla koukulla tein Virkkauslangasta tällaisen pöytäliinan, ohje löytyi kirjastosta lainaamastani Kauneimmat käsityöt -lehdestä. Ei olekaan tullut pitkään aikaan virkattua ohuemmalla langalla.
Muistan kun mummu aikanaan opetti minut virkkaamaan ollessani ekaluokkalaisena mummulassa iltapäivähoidossa. Mummulla oli aina peitto, verho, pöytäliina tms tekeillä, kalalankaa kului huimalla tahdilla.

Kirjastokassista löytyi myös Patalappuja A'la Carte -kirja, ja päätin testata paria mallia, sillä meidän (osto)patalappumme eivät tosiaankaan ole kovin kauniita. Tämä neliönmuotoinen ei ollut mielestäni kovin mukava malli tehdä, tyttö onneksi auttoi kirjonnoissa kun meinasin vallan kyllästyä, mutta muhkean ja käytännöllisen tuntuinen lappu siitä tuli. Toinen puoli on omenanvihreä.

Pyöreä malli oli nopea virkata. Molemmat taitavat olla 7 Veljeksen jämäpalleroista virkattuja.

Lisää "tarkan markan" käsitöitä; ruokaostoksia tehdessäni näin noita Otava-keriä myynnissä alle kahdella eurolla, joten otin muutaman testattavaksi. Tämä Garnstudion ohjeella syntynyt pipo vei tasan yhden kerän, ja napitkin löytyivät omasta laatikosta. Kuva on vähän hassu, mutta oikeasti tuli ihan kiva pipo!

Jokin aika sitten ostin tuollaista kimalteista huivilankaa, ja neuloinkin siitä jo alkuvuodesta nuorimmaiselle tuubihuivin. Nyt tein loppukerästä kolmiohuivin Ullasta löytyneellä Väripolku-nimisellä ohjeella. Malli olisi tosin vaatinut sen kokonaisen kerän, joten jouduin sitten alareunaan jatkamaan ruskea/harmaasävyisellä samanlaisella langalla.

Ohjeessa malli on toteutettu Novitan Polku-langasta, ja muistan joskus hamstranneeni sitäkin yläkaapin perukoille jostain messutarjouksesta, joten voisi olla ihan kiva neuloa huivi siitäkin.
Minulla on nyt selvästikin joku helppojen projektien neulomisinnostus päällä, johtuu varmaan siitä että tulosta tulee niin paljon nopeammin kuin pistelemällä. Täytyy koittaa valjastaa intoa siten että saan niitä kaapeissa lojuvia lankapussukoita vajennettua. Tietty ostoja pitäisi myös rajoittaa radikaalisti...

Vähän täytyy toki pistelläkin. Taisin kyllästyä AaHRH:n syksyiseen värimaailmaan ja aloin haikailla lunta ja oikeaa talvea edes jossain muodossa, joten aloitin tällaisen työn... Katsotaan mitä siitä tulee. :)

Puikoilta, koukulta ...ja pistelyneuvoja pliiis!

Olen kaivanut vanhoja jämäkeriä työn alle. Saa sitten uudempia joskus...

Neuloin Rose Mohairista tällaisen huivin, ohje löytyi aikanaan jostain blogista. Lankaa meni reilut kaksi kerää. Tämä näyttää kuvassa liian vaalealta ja turkoosilta, oikea sävy on ennemminkin petroolinsininen.

Jostain syystä en oikein tykkää ainaoikein-neuleesta muutoin kuin jossain reunuksissa tms. Nyt tuli sitten siedätyshoitoa siihenkin. Tuo huivimalli saattaisi olla kiva neulottuna jostain ihanasta, tosi ohuesta ja keveästä höttölangasta.

Teinitytölle neuloin tällaisen pipon, lankana Isoveli. Tuo tyyppi on hahmo jostain elokuvasta, en nyt valitettavasti muista tarkemmin. Tyttö laittoi mallikuvan kirjailusta koneen näytölle. Onkohan mulla nyt joku paha aukko yleissivistyksessä...
Joka tapauksessa, on aina kivaa jos lapset kelpuuttavat ja vieläpä itse pyytävät äidin tekeleitä.

Lankakaapista löytyi pieniä keränjämiä Miamista. Neuloin niistä tällaisia pussukoita. Näiden värimaailmassa ei kyllä ole mitään hillittyä tai ainakaan kovin perusteellisesti suunniteltua. Pääsivät nyt alkuun kässäpusseiksi, säilytän näissä keskeneräisiä kutileita. Reissussa vaan saa olla tarkkana, puikkojen päät kun tulevat helposti läpi neuloksesta. Ja eiköhän noille löydy tarvittaessa muitakin käyttökohteita.

 
Käsitöiden säilytystä varten tämäkin... Virkkasin ontelokuteesta korin. Malli on "enimmäkseen" Kauhavan kangasaitan Esteri-kori, mutta päädyin tekemään viimeisestä kerroksesta yksinkertaisemman. Reikäkerroksen päälle on tehty vain kerros kiinteitä silmukoita. Malliin kuuluu piparkakkureunus, mutta sitä tehdessäni kude loppui kesken muutamaa silmukkaa ennen valmistumista. Kori ei myöskään näyttänyt hyvältä, sillä painava reunus sai kyljet lerputtamaan ulospäin.

Tästä lähikuvasta varmaan näkyy paremmin kuteessa oleva kimalle. Tein tästä samasta kuteesta joulun alla pienemmän korin tytön kosmetiikkalahjan säilytyskopaksi.
Sen verran hartiavoimin tuota jäykkää kudetta saa virkata, että nyt otin työn alle tosi paljon ohuempaa lankaa ja työvälineeksi mummulta perityn pienen koukun.

Pistely on edennyt tutun hillityllä vauhdilla. Seitsemäs ruutu menossa, ja tästä tuleekin hyvin täyteen pistelty.

Sitten tarvitsisin neuvoa näppärämmiltä pistelijätovereilta!!!
En tiedä näkyykö kuvassa, mutta tuossa seuraavan ruudun kohdalla pellavakankaassa on reikä! Pystysuunnassa on poikki kolme lankaa, vaakasuunnassa yksi. Minulla on teräväkärkiset pistelysakset, ja ne olivat kaapissa ilman suojakoteloa, ja jonkun käydessä vähän kaivelemassa kaapilla kärjen on täytynyt puhkaista kangas.
Onko vinkkejä miten saisin reiän korjattua? Luulisin että alue tulee pistojen peittämäksi, mutta en ole tarkistanut laskemalla. Olen kuullut vain sen konstin, että katkennut lanka vedetään kokonaan pois ja sen tilalle pujotellaan reunasta otettu uusi lanka. Tämä ei kyllä onnistu, sillä pystysuorat säikeet ovat yli metrin mittaisia, ja ennenkaikkea niiden päälle on jo pistelty.
Minulle ei ole koskaan ennen sattunut tällaista tapaturmaa (tietysti sen sitten pitää sattua näin isossa työssä!), joten kaikki niksit paikkaamiseen ovat vähintäänkin tervetulleita. :)

Vuoden ensimmäisiä käsitöitä

Toistan taas itseäni, mutta viime aikoina olen tehnyt pieniä, nopeita neuleita ja hieman pistoja...

Paikallisessa käsityötarvikekaupassa oli kivannäköistä liukuvärjättyä kimallelankaa. Otin kerän kokeeksi, ja ensi alkuun neuloin tällaisen tuubikaulurin. Värit sopivat aika kivasti tuohon tytölle viime talvena neulomaani pipoon.

Lanka on tosi riittoisaa, sadan gramman kerästä meni arviolta kolmasosa. Tekisi vähän mieli hakea tuota lankaa kokeiltavaksi muissakin väreissä.
Tänään lämpömittari viimein painui pakkaselle, ja uusi neule kuulemma lämmitti mukavasti ulkoillessamme metsäpolulla.

Tämä siilikuva saattaa näyttää hämäävän tutulta, sillä neuloin samanlaiset jo loppuvuodesta nuorimmaiselle. Nämä matkaavat kuitenkin muualle; saimme kutsun 9-vuotissynttäreille, ja päivänsankari oli esittänyt toiveen siililapasista. Ovat muuten ihan samanlaiset kuin aiemmatkin, mutta jo loppuneen vaaleanruskean Maija-langan sijaan näissä on hieman tummempaa harmaanruskeaa Nallea. Pörrölankaakin jäi vielä pieni pallero kaksien lapasten jälkeen, mihinköhän sen saisi upotettua...

Itselleni neuloin huivin uusimman Novita-lehden ohjeen mukaan. Lankana samaa Nallea kuin lapasissakin, ja hapsuissa kaapista löytyneitä puuhelmiä.

Ihan kaunis huivi tuli, mutta hieman epäilen osaanko tuota kovin aktiivisesti käyttää. Olen todennut että ne helpoimmat pukea sattuvat useammin päälle, ja tämä reilut kaksi metriä leveänä (ohjeen mukaan n. 160 cm...) ei ole ihan nopein heittää niskaan kotoa lähtiessä.

Pistojakin tulee aina muutama silloin tällöin... AaHRH:sta tässä joulun aikaan valmistunut kuudes ruutu. Nyt olen siis vuoden pistelyn jälkeen vihdoin yli puolessa välissä! Tosin välillä on mennyt useita kuukausia etten ole tähän koskenutkaan, ja muutenkin olen pistellyt vähemmän kuin koskaan. Jospa tilanne vaikka tänä vuonna korjaantuisi. :)

Kuvassa seitsemäs ruutu vielä aivan aluillaan, mutta tänään hieman flunssaisena istuin sohvalla katsomassa elokuvaa ja Pieni talo preerialla -dvd:tä, ja työ edistyi ihan mukavasti.

Itselleni tilaamani joululahjakin saapui vihdoin eilen. Kolme mallia pitkältä, pitkältä wishlistiltäni sekä niitä lankatokkia suunnittelemiini joulupistelyihin. No, kyllähän se jouluisten pistelyiden aika taas koittaa... Voi kun pääsiskin heti aloittamaan tuota Rosewood Manorin mallia, tuon nyt työn alla olevan suoraviivaisemman työn vastapainoksi tekisi mieli pistellä vähän kiemuroita ja krumeluureja... :)
Nyt kun rikastuisin, niin tilaisin ison kasan käsinvärjättyjä lankoja noihin jo omistamiini malleihin!

Viime vuoden viimeisiä

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille. Pian on nämä pyhät vietetty ja arkinen aherrus jatkuu taas... 

Minua on harmittanut, kun tämä blogitouhu on jäänyt niin taka-alalle viime vuoden aikana, tuntuu etten juuri koskaan ehdi käydä kommentoimassa kauniita käsitöitä, saati sitten itse kirjoitella. Mutta eiköhän ne väljemmät ajat taas joskus koita. :)

Täytyy niitä odotellessa aina silloin tällöin raportoida näitä valmistuneita pikkutöitä:

Joulun aikaan pistelin tämän The Sampler Girlin koristeen uusimmasta JCS Ornaments -lehdestä. Langat ovat omista varastoista löytyneitä sovelluksia, ja pistely tehty yhdellä säikeellä muistaakseni 36-counttiselle pellavalle.
Tein illalla väsyneenä pistellessäni virheen, jota en sitten enää jaksanut purkaa. Iso O-kirjain tuli liian ylös ja paikkasin sen alapuolelle jäänyttä liian ison tuntuista tyhjää kohtaa vielä yhdellä pienellä kruunulla.

Minulle tyypillisesti esittelen sen tässä viimeistemättömänä. :) Samassa lehdessä oli eräs toinen malli jonka olisin halunnut pistellä, samoin aikeissa oli tehdä yksi vähän isompi jouluaiheinen pistely, mutta kovasti kaipaamani langat eivät saapuneet. Tein tilauksen CC:sta jo neljä viikkoa sitten, eikä pakettia ole vieläkään lähetetty, vaikka muistelisin noiden aina aikaisemmin hoituneen tosi hyvin. Jos jotain ei ole ollut saatavilla, ovat aina selkeästi ilmoittaneet, ja usein lähettäneet heti varastossa olleet tavarat saman tien. Mutta täytyy vielä odotella joululahjaani...

Tässä vielä yksi kuva salaman kanssa. Vuoden pimeimpään aikaan vesisateessa ja sumussa eivät tahdo minun kuvaajantaitoni riittää, tuntuu että oikeaa sävyä lankoihin on mahdotonta saada.

Tässä vielä pukinkonttiin menneitä pikkujuttuja, vaikka seuraavan vuoden puolella jo ollaankin... Pappa eli isäni sai villasukat kalareissuille lämmittämään. Tosin näitä ei nyt kuulemma raaski käyttää kuin sisäsukkina. :) Pääasia kuitenkin että olivat mieluisat. Etelän mailta palanneen ja flunssaa potevan varpaita paleleekin herkästi.

Nuorimmaisen paketista löytyi tällainen pörröinen virkattu pingviininpoikanen. Kuva vain on tosi huono. Malli löytyi jostain niistä lukuisista kirjaston kirjoista.

Tässä vielä todistusaineistoa siitä, että eilen satoi muutama sentti nuoskalunta... Illan aikana lumilyhty kyllä sortui jo, ja aamulla lumesta ei ollut enää tietoakaan. Aika ankealtahan tuo pimeys on tuntunut, mutta eiköhän se oikea talvikin vielä tule jossain vaiheessa.
Hyviä puoliakin löytyy; sähkölämmittäjän kukkaro kiittää, eikä ole tarvinnut jännätä liukkaita teitä. Ja syksyllä emme tytön kanssa ehtineet juurikaan retkeillä lähimetsissä, joten nyt joululomalla paljaat polut ja pehmeät sammaleet ovat houkutelleet kovasti!

Siilit ja muita pieniä neuleita

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Mulla on taas esiteltävänä näitä Kiireisen Naisen Käsitöitä, eli pieniä neuleitahan sitä tulee tehtyä sellaisessa elämäntilanteessa, jossa on monta rautaa tulessa ja vapaa-aika kortilla. Koska kyllä sitä täytyy saada jotain aina valmiiksikin... Ja päästä aloittamaan uutta!

Pienimmäinen on riskannut varmaan kymmeniä kertoja, että miksei hänelle tehdä siililapasia kun kaikilla luokan tytöillä on...
Näin tuota pörhölankaa messukojulla ja muistin toiveen, ja nyt on meidänkin tytöllä siilit käpälissä.

Huomasin messuilla myös tuollaista ihanan pehmeää angoralankaa ( Rowanin Angora Haze) ja siitä tein "kaupunkipipon". Kerän jämästä virkkasin tuollaisen koristekukan, joka näkyy alemmassa kuvassa ehkä vähän paremmin. Älkää katsoko väsyneitä kasvoja vaan pipon pörröisyyttä. :)

Pääsin viettämään luksusaikaa kaverin kanssa, matkustimme siis junalla Tampereelle käsityömessuille. Ja kylläpä oma aika tekikin hyvää! Messut olivat niin valtavat että eihän sitä kaikkea ehtinyt katsella. Ristipistojutut menivät jotenkin ihan ohi! Ostin kassillisen erilaisia lankoja, ehkäpä tuotoksia niistä nähdään lisää talven aikana.
Kotimatka kestikin sitten vähän kauemmin, kun Eino-myrskyn kaatamat puut seisauttivat junaliikenteen, mutta viimein puolilta öin selvisin (sähköttömään) kotiin ja selvisin aamuksi aloittamaan uuden opiskeluun liittyvän työssäoppimisjakson.

Näistä eläinkuosisukista onkin ollut jo aiemmin juttua. Isommalle tytölle neuloessani otin viimein haltuun uuden tekniikan, kärjestä aloituksen ja myös tiimalasikantapään. Aina pitää näköjään olla joku pakottava syy - tällä kertaa pelko langan riittävyydestä - ennenkuin suostun mihinkään uuteen. :)

Tällaisia säärystimiäkin on vilahdellut jo kahdet aiemmin syksyn aikana. Nämä kolmannet ovat pukinkonttiin, ja hieman aiempia lyhyemmät. Tosi nopeasti valmistuivat, ja sain Hileen jämät käytettyä.

En ole kovin usein saanut kaivetuksi pistelykamppeita esiin, mutta tässä edistyskuvaa AaHRH:sta. Värit ovat muuttumassa pehmeämmiksi kuin ensimmäisten ruutujen voimakkaat sadonkorjuuajan värit.
Olen himoinnut yhden joulupistelyn tekoakin, mutta kohtalo on vastustanut kovasti... Jostain syystä kaikki kuuseen sopivat liukuvärjätyt vihreät langat ovat "temporarily unavailable". Viimein tilasin summassa yhtä lankaa, katsotaan sitten millaiseksi se osoittautuu ja milloin saapuu!

 Loppuun vielä pieni lukuvinkki vaikkapa joulunpyhiksi. Kirja on siis "murhamysteeri", pääosissa Pemberley ja kaikki Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta tutut henkilöt! Tämä on itsellänikin vielä kesken, joten en tiedä miten käy, mutta tarinalla on kiva herkutella pienissä erissä aina kun on mahdollisuus heittää koulupaperit hetkeksi syrjään.

Väriä marraskuuhun

Hyvää isänpäivän iltaa! Kerrankin olin kotona päivänvalon aikaan, joten sain otettua kuvia niin valoisassa kuin tähän aikaan vuodesta vain on mahdollista. Pidemmittä puheitta, tässä siis viime aikojen valmistuneet pikkutyöt:

Tätä Prairie Schoolerin mallia Trick Or Treat -lehtisestä aloin pistelemään hyvissä ajoin lokakuun puolella, ja eilen illalla se vihdoin valmistui. Ohjeessa on dmc-langat, minä käytin vähän samansuuntaisia kaapista löytyneitä käsinvärjättyjä (paitsi valkoinen ja kermanvärinen ovat kyllä dmc:tä). Tuosta tuli aika kiva, mutta minut tuntien viimeistely tuskin tapahtuu vielä ensi syksynäkään...
Viimeistely on kyllä ehdoton heikkouteni; ei ole inspiraatiota eikä nykyään aikaakaan. Tarvitsisin jonkun viimeistelypalvelun että työt päätyisivät esille eivätkä pöytälaatikkoon!

Kävimme tyttöjen kanssa vähän kaupoilla syyslomalla, ja kumpikin pyysi neulomaan sukat Regian Zoofari Color -langasta. No mitäs sitä tehdään kun lapsi pyytää ostamaan lankaa... :)
Tässä siis ensimmäiset, pinkkisävyiset nuoremmalle. Aloitin neulomisen "normaalisti" varresta, ja innostuin tekemään himpun verran liian pitkät varret, joten lanka loppui kesken jälkimmäisen sukan kärkikavennuksissa. Onneksi kaupasta löytyi myöhemmin vielä yksi kerä tuota samaa väriä, ja sain sukat valmiiksi. Isomman tytön sukissa taidan nyt suosiolla opetella sen varpaista aloittamisen, hänellä kun on viisi numeroa isompi jalkakin.
Osaisiko joku muuten vinkata, mistä löytyy selkeä ohje varpaista aloitettuihin sukkiin?

Uutta neonpunaista Isoveljeäkin piti tietysti testata... (Voin kyllä tunnustaa että olen ostanut varmaan kaksi isoa "ruokakassillista" lankaa tänä syksynä, tuon tarkempia tietoja ei ole määrästä, laadusta eikä kohteesta!)
Molemmat tytöt tilasivat mustapinkit lapaset, taas nuoremmalle ensiksi:

Isosisko saa omansa kunhan muistan ja raaskin ostaa lisää mustaa lankaa. Jonkinlaista sarjatyöskentelyä siis tämä neulominen nykyään...
 Värit ovat kuvissa hieman haaleat, tuo neonpunainen on oikeasti tosi sähäkän väristä. Siksi päädyinkin tuollaiseen malliin jossa musta vähän taltuttaa räikeyttä. Tuli kyllä mukavan lämpimät lapaset pakkaskeleille.

Sitten halusin arkisen pipon itselleni. Tämä on neulottu Hjertegarnin Woolcott-langasta, joka on 55 % villaa ja 45 % puuvillaa. Lankaa jäi sen verran, että ranteenlämmittimet tms. siitä vielä saisi. Pipoja tarvitsisin vielä lisääkin, ehkä hieman lämpimämpiä ja koristeellisempia.

Tässä pipo vielä nätimmässä päässä, vaikka se tytölle onkin hieman iso. :)

Pistelyrintamalle kuuluu sellaista, että viime yönä aloittelin kuudetta ruutua AaHRH -työhön. Ja jokin aika sitten tuli mieluisaa postia; raaskin tilata Italianmaalta huopakangasta sekä tuon jokavuotisen JCS-joululehden. Vielä ei ole oikein inspiraatio iskenyt noiden suhteen, mutta jahka tässä on aikaa selailla lehtiä ja malleja vähän tarkemmin, niin ehkä pistelyaiheet keikahtavat syksyisistä jouluun...

Aika harmaata

Otsikko viittaa sekä päivän säähän että viime aikojen käsitöiden värimaailmaan. Mieliala ei sentään ole ollut näin väritön, syyslomaviikko rentoutti mukavasti ja nyt on taas ollut koulussa tosi mielenkiintoisia juttuja. Eilinen tenttikin taisi mennä putkeen. :)

Tadaa, sain seuraavan ruudun valmiiksi AaHRH:sta! Harmaa sikapossu ja melkoinen määrä omenoita. Kyllä tämä onneksi hiljalleen etenee, vaikka en olisi kyllä aloittaessa uskonut että loppuvuodesta ollaan vasta tässä. Mutta ei kiirettä...

Koko työ näyttää nyt tältä. Puoliväli häämöttää hyvinkin lähellä, noita neliönmuotoisia laatikoita on yhteensä 12, ja sitten tuo yläpaneeli. Seuraavaksi poikkean linjasta, olen aloittanut pienen välipistelyn.

Isommalle tytölle tein tilauksesta lapaset, näissä on hopeanharmaata Teddy-lankaa ja ihan tavallista sukkalankaa yhtä aikaa neulottuna.

Itselleni tein "vähän söpömmät" ranteenlämmittimet. Malli on Luonnonkauniit neuleet -kirjasta, lankana ruskeanharmaata Pikkusiskoa. Luokkakaveri kertoi aikovansa neuloa ranteenlämmittimet joihin tulee helmiä mukaan, joten minunkin täytyi sitten vähän koristautua; kiinnitin varsiin tuollaiset naiselliset kohonapit.
Nämä käsissähän ei sitten esimerkiksi tankata autoa tai viedä roskapussia. :)

Kokeilin ensi kertaa tuota Pikkusiskoa, ja oli kyllä ihan mukavan paksuista sukka- ja käsinelangaksi. Värit vaan ovat aika hailakoita, mutta jospa niitä tulisi lisää. Uudessa Novitan lehdessä olikin kaunis kirjoneulesukkamalli...
Rauhallisia harmaita loppusyksyn päiviä kynttilänvalon ja käsitöiden parissa (ja sen teekupin)!